Pääsiäisen odotus alkaa seitsemän viikkoa aikaisemmin, laskiaissunnuntaina. Itse laskiaista (ruotsiksi ’fettisdagen’) vietetään laskiaistiistaina, jolloin ympäri Suomen on järjestetään erilaisia koko perheen ulkoilutapahtumia.

Sana ’laskiainen’ tulee verbistä ’laskea’, ei mäenlaskun vuoksi, vaan paastopäivien laskemisen aloittamiseksi. Lopulta luterilaisuuden myötä paaston vaatimus lakkasi ja laskiaisesta tuli työn juhla, jonka uskomukset ja taiat liittyivät erityisesti naisten töihin. Naisten piti pitää koko päivän hiuksiaan auki ja sukia niitä jatkuvasti sekä pukeutua valkoisiin vaatteisiin.
Mitä pidemmälle mäessä laski, sitä pidempi pellavan ja hampun pituus oli. Taikaa tehostaakseen huudettiin laskiessa pitkiä pellavia ja isoja nauriita.

Ennen piti laskiaisena syödä runsaasti mahdollisimman rasvaisia ruokia, jotta myös siat lihoisivat ja lehmät lypsisivät paremmin. Nykyajan laskiasruokiin kuuluvat perinteisesti herneheitto ja laskiaispulla, eivät kovin kevyitä nekään.

Hernekeitto onkin aina kuulunut niin suomalaiseen kuin ruotsalaiseenkin laskiaisenviettoon, mutta laskiaispulla tuli alkujaan Ruotsista.
Legendan mukaan pullan keksi täyttää ruotsalainen leipurioppilas, jota leipuri uhkasi raipparangaistuksella, jollei tämä kehittäisi uutta leivonnaista. Laskiaispullan ansiosta oppilas välttyi rangaistukselta ja me pääsemme nauttimaan pullasta tänäkin päivänä.

Oletko koskaan tarjonnut ruotsalaiselle ystävällesi laskiaispullaa hillolla? Vastaus voi olla jyrkästikin kieltävä, sillä ruotsalaiseen perinteeseen kuuluu täyttää pulla vain kermavaahdolla ja mantelimassalla. Pullan päälle sirotellaan Ruotsissa taas tomusokeria raesokerin sijaan.

Perinteitä on erilaisia, mutta tärkein kysymys joka vuosi kuuluukin: Hillolla vai mantelimassalla?

 

Kansikuva: Arvo Kajantie 1958
Lähteet: kaikkijuhlista.fi/laskiainen